Valitse sivu

Minificit

Foorumit Kirjasto Minificit

  • Tämä aihe sisältää 66 vastaukset, 2 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 2 päivää toimesta.
Esillä 7 viestiä, 61 - 67 (kaikkiaan 67)
  • Julkaisija
    Vastaus
  • #1841 Vastaa | Lainaus
    Vieras

      Kopsattu vauvalta, ei oma.

       

      K: Baby B?

      B: I’m working, I need to finish this song.

      K: But…baby, look!

      B: Jere, where did you get those fairy wings

      and stop poking me with that wand.

      K: Look baby!

      B: Yes, the wigs look really pretty on you and bulbasaur,

      but honey I have to work and I don’t need a crown on me right now.

      K: Bojan! Bojan! Bojan!

      B: What?

      K: Do you like my new underwear?

      B: You’re not wearing any.

      K: Yes.

      Loading spinner
      #1849 Vastaa | Lainaus
      Vieras

        Riparificci

         

        Sieltä ne taas tulivat. Laskeutuivat bussista yksi toisensa jälkeen kimpsuineen ja kampsuineen. Jerelle leiri oli jo viides isosena tänä kesänä, eikä hän jaksanut innostua uudesta ryhmästä enää samalla tavalla kuin kesän ensimmäisestä. Tällä kertaa kyse oli kansainvälisestä ryhmästä, eivätkä osanottajat olleet enää 15-vuotiaita vaan jo täysi-ikäisiä. Sekin vähän tympäisi. Pitäisi puhua englantia koko kaksiviikkonen, ei ihan sitä ominta hommaa kuitenkaan.

        Viimeisenä bussista kirjaimellisesti valui ulos ruskeatukkainen rennonoloinen tyyppi kitara olkapäällään. Hänet Jere huomasi, tai lähinnä kitaran. Tiesi aina hyvää leirille, kun joku osasi soittaa ja toi mukanaan jopa jonkun instrumentin. Jere päätti moikata saman tien, ja käveli nuorukaisen luo esittelemään itsensä. Arviolta parikymppinen poika katsoi silmiin ja sanoi nimekseen Bojan. Jere kavahti, ruskeiden silmien katse meni suoraan hänen lävitseen ja hän huomasi punastuvansa. Tämä ei nyt ala hyvin.

        Päivät soljuivat ohjelman mukaan. Nostettiin lippu aamulla, pidettiin raamattutunteja, pohdittiin elämää aamuyöhön, syötiin hyvin, saunottiin ja uitiin, tehtiin ryhmätöitä, istuttiin iltaisin leirinuotiolla puhelemassa ja laulamassa. Kitarapoika oli löytänyt paikkansa leiriläisten keskuudessa, ja herätti tytöissä kiinnostusta. Miksipä ei, kaunis poika ruskeine silmineen ja hauskoine puheineen.

        Jere seurasi Bojania vähän sivusta. Välillä he istuivat kaksin juttelemassa, milloin musiikista, milloin elämästä ylipäätään. Siinä Jere koki olevansa omimillaan. Hän viihtyi riparilaisten kanssa, ja leirin edetessä erityisesti Bojanin kanssa. Vähän ehkä liiankin hyvin. Isoiskoulutuksen opit takoivat takaraivossa, ja yksi tärkeimmistä oli se, ettei isonen lähde pelaamaan riparilaisen tunteilla.

        Eihän Jere niin tehnyt, mutta Bojan ei ollut käynyt isoiskoulutusta. Harvoin on kohdalle osunut yhtä flirttiä ja omasta viehätysvoimastaan tietoista riparilaista kuin tämä sloveeni. Hän tiesi tasan ja tarkalleen, miten katsoa, iskeä vaivihkaa silmää, hipaista ohimennen, taputtaa selkään tai halata toivottaessaan hyvää yötä päivän päätteeksi. Jere huomasi hakevansa Bojanin seuraa ja oli siitä itselleen vihainen. Näin ei isonen toimi, hän hoki itselleen.

        Oli päätösilta. Kaksi viikkoa oli takana, oli aika kerätä tavarat ja valmistautua kotimatkalle. Ilmassa oli haikeutta, kun leiriläiset valmistautuivat viimeiseen iltaohjelmaan. Luvassa oli itse tehtyjä esityksiä; runoja, lauluja, pieniä näytelmiä. Niin kuin kaikilla muillakin leireillä. Bojan oli matkassa kitaransa kanssa, ja hän esiintyi yksin. Esitti kauniin rakkauslaulun, lauloi välillä säkeen englanniksi, välillä sloveeniksi. Ja katsoi koko ajan laulaessaan Jereä silmiin.

        Jereä kuumotti. Kaksiviikkoinen oli ollut koko ajan pientä flirttiä, ja nyt, viimeisenä iltana, tämä juuri ja juuri teini-iän ohittanut nuorukainen laulaa rakkauslaulun suoraan hänelle. Ja Jeren on oltava tässä tilanteessa se aikuinen, joka osaaa pitää rajat ja huolen siitä, ettei mitään sopimatonta pääse tapahtumaan.

        Muiden jo siirtyessä sisätiloihin, he jäivät kaksin nuotion ääreen. Bojan näppäili kitaraansa, Jere vahti nuotion rippeitä ja odotti sen sammumista. Kummallakaan ei ollut oikein mitään sanottavaa, kunnes Bojan kuiskasi hiljaa Jeren nimen. Jere käänsi katseensa ja huomasi, miten ruskeat silmät tuijottivat häntä suoraan silmiin. Bojan kurkotti kätensä ja kosketti Jeren poskea. Eikä Jere vetäytynyt pois, vaikka olisi pitänyt.

        Viimeinen yö ei ollut sellainen, josta olisi voinut tehdä raporttia seurakuntaan. He hiipivät hiljaa Jeren huoneesee, lukitsivat oven perässään ja kietoutuivat toisiinsa. Kahden viikon aikana kasvanut himo purkautui kiihkeinä suudelmina, käsien levottomana vaelluksena toisen keholla ja paljaan ihon kosketuksena. Kaikkena sellaisena, mitä riparilla ei pitäisi koskaan tapahtua.

        Aamulla Jere heräsi Bojanin kainalosta. Katuiko hän? Sellaiselle hän ei uskaltanut antaa ajatustakaan, ei ainakaan vielä. Vieressä nukkui jotain niin arvokasta, ettei sille löytynyt edes sanoja. Bojan. Kevyt suukko vielä nukkuvan hieman avonaisille huulille, ja toinen heräsi. Hymy ulottui korvasta korvaan, kun kaksi nenää painautui kiinni toisiinsa. Aamun ensimmäinen suudelma kesti ikuisuuden.

        Bussi oli jo lähes pakattu. Oli aika lähteä. Vain Bojan kitaroineen oli kateissa. Muut huhuilivat nuorukaista ja muistelivat, missä ovat hänet viimeksi nähneet. Jereäkään ei näkynyt, mikä herätti myös kummastusta.

        Bojan ja Jere seisoivat kädet toistensa ympärillä Jeren huoneessa. Edessä oleva ero oli riipaiseva, eikä kumpikaan halunnut olla se, joka irrottaisi kätensä toisesta ensimmäisenä. Äänet ulkoa tulivat avoinna olevasta ikkunasta sisään, mutta eivät he niitä kuulleet. He kuulivat vain ne hiljaiset kuiskaukset, joita he toistensa korvaan supattivat. Lupauksia yhteydenpidosta, viestittelystä, tapaamisestakin.

        Lopulta se oli tehtävä. Oli erottava.
        – Tuotko minulle yhden ruusun konfirmaatioon, kysyi Bojan hiljaa ja katsoi Jereä silmiin.
        – Tuon. Punaisen. Vain sinulle, Jere vastaa ja pyyhkäisee peukalollaan nuorukaisen poskelle valuneen kyyneleen.

         

        https://www.tumblr.com/drugsforaddicts/746942201863487488/syyt%C3%A4n-teit%C3%A4-kaikkia-sitte-t%C3%A4st%C3%A4-ripari-au

        Loading spinner
        #1865 Vastaa | Lainaus
        Vieras

          Kopsattu Vauvalta.

          Ote Käärijän seuraavasta sinkusta:

          Bossin boksereita pyykkään, alkon viinihyllyl kyykkään / en myyjälle haluu olla rude, kuulokkeis beatlesin hey jude / jos nää riimit jostain muistuttaa, se on pelkkää sattumaa. Kerto: Slovenia yks Euroopan maita / hiuksissa hulmuaa harmaa raita / finkkuu saa multa jokainen sun hater / korvaas kuiskaan fire and water / istut vieressä, aukee oluthana, mun mielessä pyörii vain yksi sana. (Sonnyn ääni toistaa taustalla: Ljubav.) Jäin taas katseesees kiinni jumalauta / silmät syvät kun mariaanien hauta.

          Artistin kommentit: Saattaa perustua tositapahtumiin tai sitten ei.

          Loading spinner
          #1866 Vastaa | Lainaus
          Vieras

            Puutarhalta.

             

            Vähän alkaa jo puntti tutista, vaikka en mä yleensä keikkoja juuri jännitä. Böle on kuitenkin erityistapaus, siitä edellisestä isosta keikasta on niin kauan aikaa. Ollaan kyllä treenattu porukan kanssa ihan tosissaan. Tulee uusi biisi, on tanssijat, ja mä olen tikissä. Oon käyny salilla ja vähän valkaissut nenääkin.

            Mies on kyllä täydessä kondiksessa.

            Ehkä vielä enemmän kuin Böle, jännittää tuleva viikko. Kun on se Malmö. Ja tiedättekö, kuka tulee myös? Kyllä, kyllä, kyllä! Bojan. Se paiskii nyt töitä hiki hatussa, että saisi hommat siihen malliin Hampurissa, että pystyy hyvillä mielin lähtemään. Ja kyllä se saa kaiken valmiiksi. Se on luvannut. Yhtä lailla se odottaa tapaamista kuin minäkin. Ainakin mä toivon niin.

            Tänään on tasan vuosi siitä, kun alettiin varsinaisesti hengailla yhdessä ja tutustua toisiimme silleen paremmin. Mentiin Liverpoolissa syömään yhdessä, ja mä kysyin siltä, mitä se haluaa syödä, ja ehdotin, että minut. Se katsoi heti sillä lailla, että todellakin haluan syödä sinut. Ja haluan kuule pottapää vähän muutakin. Mä vähän jopa säikähdin sen katsetta, ja sitä, että se alkoi heti kosketella. Kyllä mäkin kavereita halaan, sellaisia mieshalauksia, joissa taputellaan toista selkään. Mutta Bojan halasi ihan eri tavalla. Piti kasvoista kiinni, katsoi silmiin, pörrötti hiuksia, työnsi kätensä mun takin alle. Hirveän intiimiä heti alusta alkaen. Mulla oli siihen totuttelemista.

            Loppujen lopuksi mä opin kyllä äkkiä sen kanssa samoille tavoille. Kun meidän eka lounas oli ohi, mun sydän hakkas jo ihan omituisesti aina kun mä katsoin sitä. Se kosketti vaivihkaa pöydän yli mua kädestä, iski silmää ja nauroi silmät sikkaralla. Tuli itsellekin sellainen olo, että hemmetti, mä haluun tuon jätkän lähelle. Ja kyllähän mä sitten pääsinkin.

            Illalla hotellista mä soitin sille pitkän facetimen, ja vitsi, miten kivaa sen kanssa oli.

            Se meni sitten vähän liian pitkälle. Mutta en mä voinut sille mitään. Mä ihastun niin helposti. Kaksi päivää, ja mä olisin tehnyt mitä tahansa sen puolesta. Ja ihan yhtä lailla sekin näytti seonneen. Me kiehnattiin toisiamme koko ajan, hiprailtiin ja puskettiin. Oltiin kuin pahaiset teinit. Ja nyt mä voin sen kertoa, että käytiin välillä jossain vessassa tai jonkun nurkan takana pussailemassa. Sekin oli niin ihanaa. Sellaista teini-ihastusta.

            Viimeinen yö finaalin jälkeen ei sitten ollut enää mitään teinipussailua ja kiehnäämistä. Se oli jotain sellaista, joka mullisti ainakin mun päässäni ihan kaiken. Oltiin aamuyöstä mun hotellihuoneessa, ja annettiin vain mennä. Mulla oli sellainen fiilis, että mä haluan kokea tämän jo ihan senkin takia, että jos me ei enää ikinä tavata, on mulla jotain, jota muistella.

            Enhän mä ollut ennen kenenkään kundin kanssa sellaista tehnyt, mutta se tuntui niin luonnolliselta ja oikealta. Ei me siitä puhuttu, mutta kyllähän se selkeästi kokeneempi näissä jutuissa oli kuin mä. En mä edes halunnut tietää, mä halusin tuntea. Ja mä todellakin tunsin.

            Suomessa meni ekat viikot vähän sumussa. Jälkikäteen ajatellen mä puhuin haastatteluissakin ihan pöhköjä, mutta silloin mä ajattelin just niin kuin sanoin. Ja ajattelen kyllä vieläkin. Kyllä mä voisin edelleen sanoa, että Bojan, come with me. Sitä mä en tiedä, tulisiko se enää, kuten tuli heti kesäkuussa, kun mä pyysin. Mutta kyllä mä haluaisin.

            Ja tää on nyt just se juttu, jota mä jännitän. Kun me ollaan siellä Malmössä, millaista se on. Vieläkö me tunnetaan samoin. Osataanko palata vuoden takaiseen fiilikseen – tuskin, en mä sellaista edes odota – mutta, että onko meillä vielä sama yhteys olemassa. Vieläkö se ottaa mun kasvot sen käsien väliin ja nauraa niin, että silmät menee sikkaraan. Ja mennäänkö me vessan koppiin, pistetään ovi lukkoon ja pussaillaan.

            Ja kyllä mä voin siltä taas kysyä, mitä se haluaisi syödä. Ja jatkaa sitten, että minut. Ja jos se sanoo, että sopii, sopii se kyllä mullekin. Mäkin haluan syödä sen. Edelleen.

            Loading spinner
            #1876 Vastaa | Lainaus
            LLPadam

              Mä kerron teille nyt salaisuuden.

              On ihan pieni, tai itse asiassa aika kohtalainen, mahdollisuus, että Bojan lentää tänne Fugeen hengailemaan meidän kanssa. Lauantaina on täällä jonkun kesätapahtuman avajaiset, ja eilen kun viestiteltiin, sen punainen valo oli vaihtunut jo vähintäänkin keltaiseksi.

              Minä tietysti tulkitsin, että vihreäksi.

              Että jeeee. Pian päästään rantsulle yhdessä siemailemaan lonkeroa ja ruskettumaan. Tekee sillekin hyvää, kun on siellä homeisessa studiossa suljettujen ovien takana kyhjännyt viikkotolkulla. On varmasti kalpea kuin lakana, mutta pian se täällä saa väriä pintaansa.

              Ja minähän voin aina “put oil in Bojans body” niin ei sitten pääse olkapäät, pötsi eikä selkä palamaan. Mä oon siinä hyvä, ja sekin sen tietää. Olen sitä rasvaillut aiemminkin. Mulla on pehmeät kädet ja oon aika taitava – kokenut kehäkettu, vaikka itse sanonkin.

              Mutta nyt ei ole aikaa enempään. Mä naputtelen täällä vihreillä kynsilläni pöytää, ja odotan siltä viestiä. Tietoa siitä, millä koneella se tulee. Täällä on kaikki valmiina. Puhtaat lakanat ja sellaista. No, uskoitteko, ei se omia lakanoita tartte, kun mun sängyssä on erinomaisen hyvin tilaa myös sille.

              Voi vitsi, mä halkeen ihan kohta. Bojan.

              – Puutarhasta kopioitu tänne

              Loading spinner
              #1880 Vastaa | Lainaus
              Vieras

                Puutarhasta:

                 

                Kaveri kertoi, että täällä on pohdittu Pasi-paitaa, ja sitä, miten se päätyi Bojanille. No, minä tietysti annoin sen sille. Ja miksikö? No siksi, että halusin sen muistavan mut lopun elämäänsä, vaikka ei koskaan enää nähtäisi. Sovittiin me kyllä heti silloin, että se tulee Helsinkiin kesäkuussa. Ja tulihan se.

                Mä vein Bojanin viisujatkojen jälkeen mun kämpille. Sanoin sille, että haluan näyttää sulle jotain, ja se oli heti valmis. Ei mulla oikeasti ollut mitään erityistä näytettävää, ei tullut edes koko Pasi-paita silloin mieleen, mutta mä halusin olla sen kanssa kahdestaan. Hyvästellä sen, kun aamulla piti lähteä.

                Mentiin hissillä ja hihiteltiin koko matka, oltiin aika tuiskeessa. Mun meikit oli pitkin naamaa sekä itkemisestä että hiestä, mutta ei se haitannut. Se otti koko ajan katsekontaktia ruskeilla silmillään, ja mä näin, että sillä oli jotain erityistä mielessä. Kerroksessa se otti mua harteiden ympäri kiinni, kun käveltiin huoneen ovelle. Veti ihan lähelle.

                Ja kun saatiin mun huoneen ovi auki ja kiinni, se otti kasvoista kiinni ja toi omansa ihan mun lähelle. Tuijotti vakavana silmiin ja sanoi hiljaa, että se mitä nyt seuraa, jää sitten tänne. Is this ok? Mä nyökkäsin, se oli mulle enemmän kuin ok, koska mä tiesin, että nyt tapahtuu jotain sellaista, mitä ei ole aiemmin tapahtunut, eikä välttämättä tapahdu enää ikinä uudelleen.

                Ja sitten se suuteli. Rajusti. Silleen ahnaasti, että henki meinasi salpaantua. Pakotti mun suun auki, otti kielen mukaan, ja niin minäkin annoin mennä. Tätä kohti me on koko kevät menty, askel askeleelta toistamme lämmittäen ja kiihkoa kasvattaen. Ja sitten me vaan mentiin.

                Ja rää on nyt se kohta, joka jää sinne hotellihuoneeseen, kuten me sovittiin.

                Ei ehditty nukkua. Ei uskallettu nukkua, koska aikaa oli niin vähän. Mun piti olla kentällä jo yhdeksän jälkeen, eikä silläkään paljon pidempään aikaa ollut. Seiskan jälkeen Mikeltä tuli viesti, että oothan jo herännyt. Kyyti lähtee kasilta, ole paikalla. Kuittasin sille.

                Me maattiin sängyllä kasvot vastakkain ja tuijotettiin toisiamme silmiin. Kädet kulkivat toisen keholla, mä nuuhkin sen hiuksia, kaulaa, näykin korvanlehteä, halusin muistaa siitä ihan joka kohdan. Jos ei koskaan enää tavattaisi. Siinä me vaan oltiin, ja aika kului. Mikeltä tuli taas viesti, nyt ei ollut enää muuta mahdollisuutta. Mä silitin vielä kerran sen kauniita kasvoja, suutelin pitkään ja nousin.

                Bojan nousi perässä. Sitä aivan selvästi itketti, eikä munkaan silmäkulmat kuivana olleet. Se sanoi mulle, ettei ikinä unohda mua ja sitä, miten hyvä sen mun kanssa on ollut. Yhdessä vietetty yö oli sille parasta, mitä sen elämässä oli tapahtunut. Mä nieleskelin. En osannut sanoa oikein mitään. Sitten mä näin sen Pasi-paidan siinä tuolin kulmalla, ja nappasin sen käteeni. Sanoin sille, että sä olet mulle aivan yhtä ainutlaatuinen kuin tämä paita, ja mä haluan antaa tän sulle, jotta sä muistat mut. Sanoin vielä jotenkin tyhmän imelästi, että kun tulee ikävä, pistä tää päälle, ja ajattele, että mä olen sun iholla.

                Se otti paidan. Puristin sen itseään vasten, nuuski sitä. Joo, kyllä se multa tuoksui, kun olin pitänyt sitä yhden illan. Ja sitten se halasi mua. Sanoi, että just nyt rakastaa enemmän kuin mitään muuta. Mua itketti. Yksi suudelma, ja sitten se meni. Minä jäin itkemään.
                <p style=”text-align: right;”>Sainko minä mitään muistoa? Sain. Yhden yön. Elämäni ihanimman yön2</p>

                Loading spinner
                #1881 Vastaa | Lainaus
                Vieras

                  Käärijä: (in interview): I miss you Bojan, send me something.

                  ****
                  Zare: Please guys open the studio door!

                  Jure: No! It’s for your own good.

                  Kris: For god’s sake Bojan, keep at least your pants on!

                  Bojan: But Jere needs me, this is for him. Don’t look at me then!

                  Kris: I’m not looking but there is glass everywhere. Why can’t you do this in the bathroom?

                  Bojan: It’s too fcking small, you can’t take a photo there. And I want my whole body to show, that’s why I need you guys take the pic.

                  Jan: That pose is a little bit, hmm, cliché. But your hands like this, behind your head.

                  Bojan: Like this?

                  Jan: Yeah, that looks sexy. Now, Nace, shoot it.

                  Nace: I’m trying but it’s difficult with my eyes closed!

                  Bojan: *sigh* We have seen each others in the sauna!

                  Nace: Things are jingling and hanging differently in studio lights.

                  Jure: Ahhh I miss sauna.

                  Bojan: I miss Jere.

                  Kris: Me too. Both.

                  Jan: Great, Bojan! Keep thinking about Jere. That boner…I mean, those tears make the photo more artistic.

                  Nace: Ok I’m never gonna open my eyes again.

                  Loading spinner
                Esillä 7 viestiä, 61 - 67 (kaikkiaan 67)
                Vastaa aiheeseen: Minificit
                Tietosi:




                Foorumit Kirjasto Minificit