Valitse sivu

Vastaa aiheeseen: Minificit

Foorumit Kirjasto Minificit Vastaa aiheeseen: Minificit

#1833 Lainaus
Vieras

    Kopioitu Puutarhalta

    Jätkät on vinoilleet mulle siitä Pasi-paidasta. Muistattehan. Ne teetti meille omat paidat, uniikkikappaleet, ja toivat mulle yhden Liverpooliin. Hieno paita ja hieno ajatus. Mutta sitten mä menin ja annoin omani Bojanille. Siitä ne vinoilee.

     

    Se oli finaalin jälkeinen ilta meidän hotellilla. Bojan tuli sinne meidän kanssa, muut niiden bändistä lähti jonnekin muualle. Se sanoi, että haluaa viettää viimeisen illan mun kanssa. Tietty minäkin halusin. Kävin jo siellä areenalla vessassa itkemässä, ja vaikka sanoinkin, että itkin häviötä, oikeasti mä itkin sitä, että meidän pitää erota. Siitä oli tullut mulle tärkeämpi mitä etukäteen ajattelin. Vähän olin ehkä ihastunut, tai ehkä paljonkin.

     

    Mentiin mun hotellille. Otettiin muutama juoma, pina coladaa ja jotain muuta. En muista enää. Sitten pätkähti mieleen, että mä haluan näyttää sille Pasi-paidan. Se ei pistänyt vastaan vaan lähti heti messiin. Hississä sekoiltiin kerrosnappuloiden kanssa, ja tietysti myös avainkortin kanssa, mutta päästiin lopulta ovesta sisään.

     

    Ja sitten oltiin kaksin suljetun oven takana. Se oli hämmentävää. Tuijotettiin toisiamme, ja sitten se käveli ihan muhun kiinni. Otti kasvot käsiensä väliin ja pussasi. Mä kavahdin askeleen taaksepäin. En ole pitänyt tapana pussailla miesten kanssa. Se tuli mun perässä, ja piti edelleen mua kasvoista kiinni. Nauroi vähän ja pussasi uudelleen. Sen huulet oli pehmeät, ja se maistui viinalle, ja sitten mä vaan annoin jotenkin periksi. Ja sitten se ei ollut enää mikään pusu vaan kunnon suudelma. Ja hitto, miten hyvältä se tuntui.

     

    Sen vei kädet mun hiuksiin, veti mua vieläkin lähemmäksi. Mä otin sitä vyötäröltä ja vedin ihan itseeni kiinni. Silitin sen selkää, ja me oltiin niin lähellä toisiamme kuin ihminen toista vain olla voi. Musta tuntui, että se…en voi sanoa, mutta kyllä te tajuutte. Sen kädet alkoivat valua mun selkää alas, se näykki mun kaulaa ja piti pientä ääntä. Sellaista yninää. Tai saatoin se olla minäkin, joka ynisin, se tuntui nimittäin aika hyvältä. Enpä olisi arvannut.

     

    Mua alkoi vähän hirvittää, hyvällä tavalla. Se tuntui niin erilaiselta, niin hyvältä, niin oikealta. Olla toisen lähellä. Vähän ehkä alkoi hengitys kiihtyä kummallakin, ja tilanne alkoi edetä aika kriittiseksi. Oltiin peräännytty jo mun sängylle. Se kaatoi mut ja tuli päälle makaamaan. Kysyi jotain, jota en ymmärtänyt, mutta varmaankin nyökkäsin tai sanoin joo, joo. En muista, mitä sitten tapahtui, enkä kertoisi, vaikka muistaisinkin.

     

    Havahduttiin siihen, että joku ryskyttää ovella. Se oli Mikke. Olivat muka meistä huolissaan. Ihan syystä, jos totta puhutaan, mutta ei siitä sen enempää. Piti kehitellä jotakin, että saadaan tilanne laukeamaan. Bojan nousi ylös mun päältä, minä perässä. Ja kun vilkaisin sitä, huomasin, ettei se missään tapauksessa voi tulla Miken eteen. Jotain oli keksittävä. Minä nappasin Pasi-paidan nojatuolista, sanoin, että vedä tuo päällesi. Se on riittävän pitkä sulle, saat itsesi peitettyä.

     

    Avasin oven. Mikke tuli sisään ja katsoi kummastellen meitä kahta. Mun hiukset oli ihan pystyssä, silmämeikit poskilla, pieniä hampaanjälkiä kaulalla. Bojan seisoi selin Pasi-paita päällä. Sitä nauratti, ja kyllä vähän muakin. Jotain jäi meiltä kesken, mutta sillä otti vielä aikansa hyväksyä se. Mua nauratti. Itellä lähes sama tilanne.

     

    Sitten lähdettiin alakertaan. Bojanille jäi Pasi-paita päälle. Se on muisto minusta, Liverpoolista ja meidän yhteisistä hetkistä. Sovittiin näin sitten myöhemmin, kun oltiin jo selvitty.

     

    Jätkille ei tätä kerrota. Luulkoot mitä lystäävät.

    Loading spinner